Muutamia päiviä on tässä mennyt huonommin. Vaikka sitä kuinka koittaa ajatella positiivisesti ja katsoa peiliin ja sanoa, että rakastaa itseään ja hyväksyy itsensä, niin ei se aina auta. Todellisuus iskee vasten kasvoja.....ja kyse on nyt kuukauden takaisesta työttömäksi jäämisestä, johon sopeutuminen vie näköjään ensikertalaiselta aika pitkään. Rahat alkaa loppumaan ja ei miehen rahojen varassa voi elää. Miehän olen aina kyennyt elättämään itse itseni. Tässä iässä ei oikein vikkorahan pyytäminen luonnistu. No asia vaatii työskentelyä tuolla pääkopassa edelleen.
Tiedän, et tää tilanne pitää ottaa uutena mahdollisuutena eikä ajatella siitä negatiivisesti. Olen miettinyt opisekelemaan lähtöäkin, mutta se vaatisi toiselle paikkakunnalle lähtöä ja ei läheisiä voi jättää noin vain. Tässä kun on ajateltava muitakin kuin vaan itseään. Nuorempana asia olisi ollut helpompaa, kun lapsia ei olisi eikä asuntovelkaa.
No eiköhän tää itsesäälissä rypeminen ala nyt riittää! Asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Nää muutamat päivät ovat olleet sitä miun aikaisempaa minääni. Tää uusi energinen, hyväntuulinen,iloinen on päässyt karkaamaan. Mutta otin sen kiinni ja pidän sitä taas tiukasti otteessani. Omilla ajatuksilla kun on niin kauheen suuri merkitys omaan olotilaan. Ei muuta kuin positiivisesti eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti