Tänään oli vattujen keruupäivä. Sain kerättyä reilun viisi litraa ja puskiin jäi vielä vaikka kuinka paljon, eli keruu jatkuu kelien salliessa. Kyllä nuo villivadelmat on ihan erimakuisia kuin viljellyt ja kaiken kukkuraksi ne ei maksa muuta kuin vaivan lähteä nautiskelemaan luonnosta.
Täytyy kyllä myöntää, että kun yksin tuolla olin keräämässä oli miulla karhunkello seurana. En sitten tiedä onki siitä oikeasti apua, mutta ainakin oma mieli oli rauhallisempi.
Syömiset olleet vähän mitä sattuu, ei niin luomua ja ei niin raakaa, mut viherpirtelö kuitenkin on tullut syötyä. Kyllä olossa huomaa, että syö muuten kuin raakapohjalla. Paljon turvonneempi, mut silti mieli on tosi hyvä. Entisen minäni kanssa olisin ollut jo syvällä suossa, onneksi ihminen pystyy muuttumaan ja alkaa nauttimaan elämästä. Ja olen vasta alumetreillä tässä muutoksessa, mutta paluuta entiseen ei enää onneksi ole. Positiivisuus on ihana asia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti